Näkökulmia oppimateriaaleihin
Syyslukukaudella 2012 Jyväskylän yliopiston kielten laitoksella järjestetyllä Kielen oppimisen ja opettamisen kysymyksiä -projektikurssilla tarkasteltiin oppimateriaalien ja kielenoppimisen ja -opetuksen tutkimustiedon suhdetta. Mukana oli kolme kieltä: englanti, suomi toisena kielenä ja venäjä. Kurssin aikana osallistujat lukivat taustakirjallisuutta, tutustuivat opetussuunnitelmiin ja oppimateriaaleihin ja niiden laatimiseen sekä oheisteksteihin. Kurssin päätteeksi opiskelijat kirjoittivat valitsemastaan oppimateriaalista arvion. Julkaisemme Kieliskoopin joulukuun 2012 numerossa nämä arvioit, joissa yhdistyy Kieliskoopin keskeisiä tavoitteita: tutkimuksen tutuksi tekeminen, oppimateriaalien arviointi ja opiskelijoiden töiden julkaiseminen.
Oppimateriaalin arvioinnissa huomioitiin muun muassa seuraavia asioita:
- Kenelle oppimateriaali on suunnattu: kieli, taso, ikä? Miten nämä on huomioitu materiaalissa?
- Millainen on materiaalin kielikäsitys? Onko se ilmaistu jossakin? Mistä se on pääteltävissä?
- Millainen on oppijan rooli?
Opiskelijat saivat itse valita, mihin näkökulmaan he erityisesti halusivat arviossaan keskittyä. Joissakin vertaillaan materiaaleja, toisissa tarkastelukulmaa on rajattu. Kahdella kirjoittajalla on mahdollisuus hyödyntää myös omaa kokemustaan suomen kielen oppimisesta.
Nyt julkaistavan arvion lisäksi opiskelijat kirjoittivat raportin, jossa he pohtivat oppimateriaalitutkimusta ja oppimateriaalien laatimisen haasteita yleensä. Raportissa mainitut kiinnostavimmat löydöt ja oivallukset on otettu mukaan myös nyt julkaistaviin arvioihin.
Hyvän yleiskuvan kurssin tarkoituksesta ja vaikutuksesta antaa seuraava lainaus Meija Meurosen raportista, jossa kietytyy oppimateriaalien laatimisen tutkimuksen haastavuus:
Kurssin suurimpiin anteihin luen erityisesti sen havainnon, miten hankalaa oppikirjan koostaminen ja arvioiminen lopulta on. Jokainen oppikirja on oman aikakautensa tuotos, eikä se sinällään ole hyvä tai huono. Vaikka materiaalia pitäisikin nykymittapuulla puutteellisena, voi hyvä opettaja tehdä siitä arvokkaan oppimisvälineen oppijalle. Kirjat seuraavat parhaansa mukaan oman aikansa teoreettisia lähtökohtia oppimiseen sekä opetussuunnitelmia ja antavat näin rungon oppimiselle. Oppikirjaa on kuitenkin mahdotonta räätälöidä jokaiselle oppijaryhmälle sopivaksi; sen työn joutuu opettaja tekemään tutustuessaan omaan ryhmäänsä ja sen yksilöiden vahvuuksiin ja heikkouksiin. Lisäksi opettajan on jossain määrin kyettävä etsimään tai tuottamaan eri oppijoille sopivia lisämateriaaleja. Jos oppikirjaan olisi laitettu kaikki mahdolliset eri tavat käsitellä jokaista eri asiaa vielä eri oppimistyyleillä, muodostaisi se mahdottoman järkäleen, jota kukaan ei jaksaisi lukea saati maksaa.