Kestävän kehityksen kasvatus ranskan kielen oppikirjoissa
Paula Ratava
Les exercices et la méthodologie de la production orale dans la série de manuels Voilà !
Pro gradu -tutkielma. Lue kokonaisuudessaan JyX:issä.
Kestävä kehitys on pohja hyvinvoinnillemme ja mahdollistaa tulevienkin sukupolvien hyvän elämän. Asiaan perehtyneille on selvää, että tarvitsemme luonnon tarjoamia tuotteita ja palveluita omaan selviämiseemme, puhumattakaan henkisestä hyvinvoinnistamme. Kaikki eivät sitä kuitenkaan ole sisäistäneet, vaikka nykyään jo opetussuunnitelmat, saati sitten kansainväliset strategiat, velvoittavat kestävän kehityksen kasvatukseen kouluissa ja näin ollen myös kielten opetuksessa ja ranskan oppikirjoissa. Ovatko oppikirjojen tekijät kuitenkaan ottaneet huomioon näitä velvoitteita, jotka jo moraalisesti sitovat niitä noudattamaan? Näkyykö kestävän kehityksen kasvatus ranskan kielen oppikirjoissa, ja jos näkyy niin missä määrin ja millä lailla? Vastatakseni näihin kysymyksiin, tutkin kestävän kehityksen kasvatuksen esiintymistä neljässä ranskan kielen oppikirjasarjassa: Allez, allez viens !, Pont, Sur le vif ja Voilà !.
Aloitan tutkielmani esittelemällä peruskäsitteitä, kuten kestävä kehitys, jotka tulee ymmärtää ja kertomalla Unescon ympäristökasvatuksen tavoitteista sekä erilaisista ympäristökasvatuksen malleista. Seuraavassa luvussa erittelen, miksi kestävän kehityksen kasvatusta pitäisi olla myös kielten tunneilla: useiden määräyksien, strategioiden ja lakien takia, biologisista syistä, kuten riippuvuudestamme luontoon, sekä pedagogisista syistä, kuten oppiaineiden integroinnin hyödyistä. Itse analyysiosiossa kerron oppikirjoista löytämieni kestävään kehitykseen liittyvien lauseiden jakaumasta, niin kussakin kirjassa kuin koko kirjasarjassa, sekä jaottelen niitä niiden sisältämien kestävän kehityksen teemojen, kuten ympäristön tila ja luonnonrakkaus, mukaan sekä myös näkökulmien mukaan, jotka poimin ympäristökasvatuksen malleista ja Unescon tavoitteista.
Kaiken kaikkiaan kestävän kehityksen erilaiset teemat ovat hyvin katettuina kirjasarjoissa kokonaisuutena, vaikkakin suurin osa niistä jää vain, enemmän tai vähemmän tulkinnanvaraisen, maininnan tasolle ja monia teemoja jää mainitsematta. Myös teemojen jakautuminen kirjasarjojen kappaleiden kesken on hyvin epätasaista. Kun otetaan huomioon, että kestävän kehityksen tulisi olla koko koulutusjärjestelmän läpäisevä teema, on kyseenalaista, että pääosa kestävän kehityksen kasvatuksesta tapahtuu vain esimerkiksi yhdessä sarjan kirjassa tai kappaleessa, usein vielä kirjasarjan loppupuolella, joihin moni ranskan opiskelijoista ei jatka. Esitänkin tutkielmani loppupuolella parannusehdotuksia, joita kirjan tekijät voisivat ottaa huomioon. Kuten kaikilla kasvatustyössä olevilla, myös oppikirjojen tekijöillä, on suuri vastuu kestävän kehityksen periaatteiden toteuttamisesta ja eteenpäin välittämisestä. On muistettava, että on kyse juuri oppilaiden tulevaisuudesta.