Kriittinen analyysi Parfait! 1 -Ranskaa aikuisille alkeisoppikirjasta
Heidi Henttinen
Analyse critique du manuel Parfait ! 1
Pro gradu -tutkielma. Lue kokonaisuudessaan JyX:issä.
1. Johdanto
Tutkimukseni kohteena on aikuisille suunnattu Parfait! 1 ranskankielen alkeisoppikirja. YLE Teemalla keväällä 2010 esitetyssä kielikilpailuohjelmassa, Talo Ranskassa, kilpailijat käyttivät kyseistä oppikirjaa oppimisensa apuna. Ohjelman myötä oppikirjan suosio on levinnyt myös kuluttajien tietoisuuteen ja sitä pidetäänkin monesti hyvänä ja käytännönläheisenä oppikirjana. Tutkimuksessani halusin tarkastella kriittisesti oppikirjan sisältöä ja sitä, kuinka hyvin kyseinen oppikirja soveltuu aikuisopiskeluun. Aineistoni koostuu Parfait! 1 -alkeisoppikirjasta, opettajan oppaasta ja opettajan- ja oppilaan CD:stä. Tutkimukseni perustuu kyseisen aineiston kokonaisvaltaiseen analyysiin. Työni analyysi-osio jakautuu kahteen päälukuun, joista ensimmäisessä tarkastelen oppikirjaa, opettajanopasta sekä oppilaan ja opettajan CD:tä. Toisessa pääluvussa tutkin kirjassa esiintyviä puhekielen ilmaisuja, sillä oppikirjan tekijät ovat painottaneet erityisesti puhekieltä ja kommunikatiivisuutta kyseisessä oppikirjassa. Tutkimuksessani kiinnitin erityisesti huomiota siihen, miten asioita selitettiin ja ilmaistiin opiskelijoille sekä millaisia puutteita ja virheitä oppikirja mahdollisesti sisälsi. Työni teoreettinen viitekehys koostuu aikuisten kielenopiskelusta sekä puhekielen ilmiöiden opettamisesta.
Aikuisuus näkyy oppikirjan kappaleiden ja tehtävien temaattisessa sisällössä, mutta ei juurikaan tavassa esittää kieliopillisia sääntöjä, jotka olivat usein hyvin suppeasti ilmaistu. Yleisimpiä puutteita esiintyi erityisesti kieliopillisten asioiden selityksissä, niiden johdonmukaisessa esitystavassa että järjestyksessä. Puhekielen osalta havaitsin, että vaikka oppikirjassa esiintyvät puhekielen ilmiöt oli selitetty selkeästi opiskelijoille, niiden esiintyminen tutkittavassa aineistossa oli huomattavan vähäistä.
1. Johdanto
Toimin ranskan kielen opettajana Kumppanuustalolla vuosina 2010-2012 ja käytin opetuksessani oppikirjaa Parfait! 1 lisämateriaaleineen. Näiden vuosien aikana havaitsin, että oppikirja sekä lisämateriaalit sisältävät paljon pieniä ja erityyppisiä virheitä ja tämän perusteella kiinnostuin tarkastelemaan pro gradu -tutkielmassani niiden luonnetta, määrää ja vaikutusta opiskeluun ja opettamiseen. Koska oppikirja on suunnattu aikuisille, halusin myös selvittää kuinka kyseinen asia näkyy Parfait! 1 -oppikirjassa. Lisäksi tutkimukseeni on sisällytetty tiettyjen puhekielen ilmiöiden esiintymisen tarkastelu kyseisessä oppikirjassa. Tässä tiivistelmässä keskityn kertomaan merkittävimmistä tutkimustuloksista.
Tutkimukseni teoreettisessa viitekehyksessä perehdyin aikuisten kielenoppimiseen sekä puhekielen opetukseen. Suureksi hämmästyksekseni sain todeta, että aikuisten kielenoppimiseen tai sen erityispiirteisiin on harvemmin perehdytty kirjallisuudessa. Aikuisten opiskelua ja oppimista tarkastellaan tyypillisesti ammatillisen aikuisopiskelun pohjalta ja kielenopiskelun nähdään silloin tähtäävän johonkin tiettyyn ammatilliseen viestinnälliseen tarpeeseen. Tämä näkökulma on kuitenkin hyvin suppea ja se ei sisällä ajatusta siitä, että kielten opiskelu voi olla myös vapaaehtoista ja opiskelijasta itsestään lähtevää toimintaa. Kielenopiskelu tarjoaakin sekä haasteita, älyllistä nautintoa että onnistumisen iloa. Usein sanotaan, että vain lapsi kykenee omaksumaan kielen täydellisesti ja että aikuisiällä tapahtuva kieltenopiskelu on turhaa. Aikuinen pystyy kuitenkin omaksumaan uuden kielen, vaikka se veisikin enemmän aikaa. Kyse onkin motivaatiosta. Aikuinen kielenoppija voi myös hyödyntää aikaisemmin oppimiensa kielten taitoja, erilaisia opiskelutekniikoita sekä yleistä tietoutta maailmasta, jota hänelle on kertynyt ikänsä puolesta.
Puhekielen opettaminen puolestaan herättää monenlaisia tunteita niin oppijoiden, opettajien kuin oppikirjojen kustantajien puolelta. Puhekielen ajatellaan usein olevan vähemmän arvostettua ns. standardikieleen nähden ja sen opetusta onkin pidetty usein toissijaisena asiana. Kuitenkin matkustelun helppouden ja Internetin käytön myötä puhekieli on kielenoppijoille läsnä eri tavalla kuin aikaisemmin. Tämä näkökulma tulisikin ottaa huomioon nykyisessä kieltenopettamisessa sillä sekä ranskan että suomen puhe- ja kirjakieli eroavat toisistaan huomattavasti.
Tutkimukseni analyysi-osio on jaettu kahteen päälukuun, joista ensimmäisessä tarkastelen kokonaisvaltaisesti oppikirjaa, opettajanopasta sekä opiskelijan- että opettajan CD:tä. Ensimmäinen pääluku jakautuu puolestaan kolmeen kielioppiasioita, sanastoa ja CD:itä käsitteleviin alalukuihin. Neljäs alaluku tässä yhteydessä käsittelee sekalaisia virheitä, joita ei ollut loogista liittää yllämainittuihin kolmeen ala-luokkaan. Tämä osio sisältää mm. tehtäviin liittyvien ohjeistuksien käsittelyä, kirjoitus- ja välimerkkivirheiden analyysiä sekä harjoitustehtävissä esiintyneitä puutteita. Toisessa pääluvussa perehdyn puhekielen ilmiöiden esiintymiseen oppikirjassa ja tutkin siinä mm. ne -partikkelin poisjäämistä kieltolauseissa, on -pronominin käyttöä nous -pronominin sijasta, kysymyssanan sijoittumista lauseen loppuun ja puhekieleen sijoittuvien sanojen ja sanaston esiintymistä oppikirjassa. Aikuisuuden ilmenemisen liitin kokonaisvaltaisesti näihin edellä esitytettyihin teemoihin.
2. Tutkimustulokset
Tutkimuksestani selviää, että oppikirjassa ja siihen liittyvissä lisämateriaaleissa on paljon erityyppisiä puutteita, joista suurin osa voidaan kuitenkin luokitella huolimattomuusvirheisiin. Se että Parfait! 1 -oppikirja on suunnattu aikuisille näkyy erityisesti sen temaattisessa sisällössä. Oppikirjan kappaleet ja harjoituksen käsittelevät aikuisten elämään liittyviä teemoja kuten yksinkertaisia työelämän tilanteita sekä myös matkustamiseen, ravintolaan ja ostoksiin liittyviä arkielämän teemoja.
Aikuisuus ei kuitenkaan näy tavassa esittää kieliopillisia asioita. Oppikirjassa kieliopilliset asiat esitetään hyvin suppeasti ja monia tärkeitä asioita on jätetty ilmaisematta kokonaan. Aikuinen kielenoppia pystyy omaksumaan huolella jäsennettyjä ja esitettyjä kielioppiasioita ilman suurempia ongelmia ja mielestäni aikuisuuden pitäisi näkyä myös tavassa esittää kyseisiä asioita. Aikuisopiskelijoiden kykyjen aliarviointi saattaa johtaa tässä tapauksessa motivaation laskuun ja luoda opiskelijalle tunteen, että opiskelu on hidasta ja kielitaidon saavuttaminen kestää useita vuosia. Oppijaa tulisikin motivoida opintojensa aikana, jotta halu jatkaa opiskelua jatkuisi myös hänen kohdatessa vaikealta ja haastavilta tuntuvia asioita.
Opettajan luokkaopas-CD ja opiskelijan CD eivät sisällä juurikaan opiskelua häiritseviä puutteita. Kuunnellessani molempia CD:tä, havaitsin että oppikirjan kappaleet, sanastot, kielioppiasiat, kuullun ymmärtämisharjoitukset sekä myös saneluharjoitukset oli puhuttu hyvin rauhallisesti ja selkeästi artikuloiden, mikä osaltaan helpottaa kielenoppijaa ymmärtämään kuuntelemaansa tekstiä ja keskittymään tekemäänsä harjoitukseen. Ranskan kieltä pidetäänkin usein vaikeana kielenä ymmärtää ja puhua, sillä ranskan kielelle ominainen kirjoitetun- ja puhutun kielen toisistaan eroaminen on huomattavaa verrattuna suomeen, jonka oikeinkirjoituksen perusteella on helppo tietää sanan ääntäminen. Tutkimuksen aikana kiinnitin huomiota kuitenkin opiskelijan CD:n yksipuoliseen sisältöön, sillä se koostuu pelkästään oppikirjan kappaleista ja niiden sanastoista. Koska CD on lisämaksullinen kielenoppijalle, siihen olisi voinut sisällyttää itsenäistä opiskelua tukevaa materiaalia kuten esimerkiksi lauluja ja kuullun ymmärtämisharjoituksia, sillä harva kielenoppija haluaa ostaa CD:n vain siksi, että saa kuunnella oppikirjan kappaleita ja sanastoa. Nykyisin vastaavanlaiset CD:t kuuluvat automaattisesti oppikirjan hintaan ja siksi olinkin yllättynyt, ettei lisämaksullinen CD sisältänyt lainkaan ylimääräistä oppimateriaalia.
Kielioppi-osiossa ranskan kielen artikkelien esitystapa nousi keskeisimmäksi. Ranskan kielen epämääräisen sekä ns. ”partitiivisen” artikkelin käsittelyssä oli havaittavissa suomalaisille oppikirjoille tyypillinen tapa esittää nämä artikkelityypit kahtena erillisenä ryhmänä, kun todellisuudessa un, des ja du ovat saman, epämääräisen, artikkelin muotoja (ks. Kalmbach 2012, http://r.jyu.fi/fjgW). Myös ranskan kielen artikkelien poisjääntiä on käsitelty epäyhtenäisesti. Oppikirjasta löytyy artikkelien poisjäännin osalta vain yksittäisiä tilannekohtaisia mainintoja ja ensimmäinen löytyykin oppikirjan ensimmäisestä kappaleesta, jossa käsitellään ammattisanoja. Tässä vaiheessa kielenoppijat eivät kuitenkaan tunne ranskan kielen artikkelijärjestelmää, jolloin artikkelin poisjäämisen ilmoittaminen ammattisanojen yhteydessä herättääkin lähinnä ihmetystä. Epämääräistä artikkelia käsitellään oppikirjan toisessa kappaleessa ja määräistä artikkelia kolmannessa. Kieliopillisten rakenteiden esittämisjärjestykseen tulisikin kiinnittää vastaisuudessa enemmän huomiota siihen, ettei kielenoppijoille opetettaisi sellaisia kieliopillisia rakenteita, joiden ymmärtämiseen heillä ei ole valmiuksia.
Muut oppikirjassa esiintyneet kielioppiasiat eivät sisällä juurikaan virheitä, mutta esittämistavan suppeus aiheuttaa kuitenkin huomattavia ongelmia kielenopiskelijoille. Esimerkkinä tästä mainitsen vokaalisen ja konsonattisen h-kirjaimen esiintyminen ranskan kielessä ja sen aiheuttamat muutokset esim. possessiivi- ja demostratiivipronominien muotoihin. Ranskan kielen vokaalisen h-kirjaimen osalta oppikirjasta löytyy maininta määräisen artikkelin yhteydestä sen vaikuttavan kyseisen artikkelin lyhenemiseen muotoon l’. Oppikirjasta puuttuu kuitenkin yhtenäinen selvitys siitä, mikä on vokaalisen ja konsonattisen h-kirjaimen ero ja miten se vaikuttaa ranskan kielen artikkelisanojen muotoihin. Jos tarkastelemme esimerkiksi possessivipronominien muotoja sanojen haine (viha) ja horloge (rannekello) kanssa, huomaamme että ma haine vaatii possessiivipronominen feminiinimuodon kun taas mon horloge vastaavan maskuliinisen muodon. Kielenoppijaa ei siis pidä johdattaa harhaan antamalla olettaa, että h-kirjan on aina vokaalinen.
Kielioppiasioiden selittämisen suppeus näkyy selvästi myös ranskan kielen kieltolauseiden muodostamisessa. Ranskan kieltomuoto opetetaan vasta viidennessä kappaleessa ja samassa yhteydessä esiintyvät myös refleksiiviverbit. Kielenoppija on siis oppinut, että ranskan kielen kieltosanat ne... pas liitetään predikaatin eteen ja jälkeen. Muodostaessaan samalla periaatteella kieltolausetta refleksiiviverbien kanssa kielenoppija saattaa tuottaa virheellisen lauseen *Isabelle se ne lave pas. Oikean muodon tuottaminen vaatisi tietoutta siitä, että ne-partikkeli on lisättävä refleksiivipronominin eteen, Isabelle ne se lave pas. Oppikirjassa tätä ei ole kuitenkaan ilmaistu.
Havaitsin lisäksi, että oppikirja sisältää epäloogisella tavalla esitettyjä asioita. Erityisesti oppikirjassa esiintyvät ristisanaharjoitukset ja lisäsanastot herättivät huomioni. Ristisanatehtävien olisi hyvä noudattaa kohdemaan sisältämiä ohjeistuksia niiden täyttämisessä, jolloin myös kulttuurillinen aspekti tulisi osaksi kieltenopetusta. Ranskan kielessä ristisanatehtävissä käytetään isoja kirjaimia ja erikoismerkit, kuten aksentit on jätetty pois. Opettajan oppaassa esiintyvissä ristisanatehtävien mallivastauksissa käytetään sekä isoja että pieniä kirjaimia ja toisinaan erikoismerkit on jätetty kokonaan pois ja toisinaan niitä löytyy myös isojen kirjaimien yhteydestä. Samalla tavalla myös harjoitustehtävissä olevat lisäsanastojen esittämistavat vaihtelevat. Toisinaan ne sisältävät foneettisen transkription ja toisinaan eivät. Kielten opiskelujen alkuvaiheessa foneettisen transkription mallin antaminen olisi olennaista kielenoppijalle, koska hänellä ei ole minkäänlaista aikaisempaa tietoutta uuden sanan ääntämisestä.
Tutkimukseni toisessa pääluvussa tarkastelin, missä määrin ja millä tavoin tiettyjä puhekielen ilmiöitä on selitetty oppikirjan käyttäjille. Tiivistetysti voidaan sanoa, että oppikirjassa ja sen tehtävissä esiintyy muutamina yksittäisinä tapauksina erilaisia puhekielen ilmiöitä, mutta pääosin oppikirja pitäytyy kuitenkin ns. standardikielen käytössä. Oppikirjassa esiintyviä puhekielen ilmiöitä on selitty sekä omana kielioppiosiona, että kiinnitä huomiota -tyyppisinä muistutuslauseina. Mielestäni oppikirjan tapa kiteyttää puhekielen ilmiöt omaksi erilliseksi kielioppi-osioksi on hyvä idea, sillä aikaisemmissa Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden opinnäytetöissä on tullut ilmi, ettei puhekielen ilmiöitä esiinny juuri lainkaan oppikirjoissa ja jos niitä on esiintynyt, niitä ei ole selitetty millään tavoin.
Yhden puhekielen ilmiön nostan kuitenkin esiin tässä yhteydessä, nimittäin on -pronominin käytön nous -pronominilla tilalla puhekielessä. Tässä tapauksessa puhekielen muodon käyttö oli tutkittavassa aineistossamme reilusti yleisempää kuin ns. standardikielen muodon käyttö. Tämä selittyy paljolti sillä, että oppikirjan tekijät ovat painottaneet erityisesti kommunikatiivisuuteen ja oppikirjan kappaleissa sekä harjoituksissa esiintyykin paljon erilaisia dialogeja, jolloin puhekielen pronominin käyttö on ollut looginen ratkaisu.
3. Yhteenveto
Tutkimassani aineistossa esiintyi erilaisia kieliopin esittämiseen liittyviä puutteita ja ongelmia, jopa virheitä. Tutkimus antaa viitteitä myös siitä, että oppikirjojen laadinnassa tulisi kiinnittää huomioita kieliopillisten asioiden esittämisjärjestykseen sekä mukauttaa oppimateriaalin sisältöä sen suunnitellun kohdeyleisön tarpeiden mukaisesti. Voidaan myös todeta, että puhekielten ilmiöiden opettaminen on toimivaa, silloin kun ne on selitetty kielenoppijoille kunnolla, koska kielenoppijalla on tällöin mahdollisuus valita miten huoliteltua kieltä hän haluaa puhetilanteissa käyttää. On kuitenkin otettava huomioon, että ns. standardikielen käyttö on olennaista vieraan kielen rakenteita ja kielioppia mittaavissa testeissä, joissa puhekielen muotojen käyttö tulkitaan usein virheeksi.
Tutkimukseen käytetyt oppikirjat:
Martikainen T. – Mäkelä M. (2008). Parfait 1. Textes et exercices (1. laitos). Helsinki, Otava.
Martikainen T. (2008). Parfait 1. Opettajan materiaali (1. ja 2. laitos). Helsinki, Otava.
Martikainen T. – Mäkelä M. (2008). Parfait 1. Opiskelijan äänite (1. laitos). Helsinki, Otava.
Martikainen T. – Mäkelä M. (2008). Parfait 1. Luokkaäänite (1. laitos). Helsinki, Otava.