Laulut ja lorut suomalaisissa alakoulun ranskan oppikirjoissa
Titta Tiusanen
Les chansons et les comptines dans les manuels de FLE de l’enseignement primaire en Finlande
Pro gradu -tutkielma. Lue kokonaisuudessaan JyX:issä.
Suoritin opettajan pedagogiset opinnot lukuvuonna 2011-2012, ja huomasin omissa harjoitteluissani musiikin käytön olevan oppilaita miellyttävä opetusmenetelmä kielenoppimisessa. Käytin lauluja ja loruja erilaisissa tilanteissa eri tarkoituksiin, ja etenkin alakouluikäisillä ja esikoululaisilla (suoritin yhden harjoittelun espanjan kielisuihkutteluna päiväkodissa) laulut tuntuivat hyödylliseltä ja käyttökelpoiselta materiaalilta. Omien myönteisten kokemuksieni pohjalta heräsi idea tutkia pro gradu-tutkielmassani tarkemmin, millainen laulujen ja lorujen rooli on ranskan kielen alakoulun oppikirjoissa. Onko kirjoissa lauluja ja kuinka paljon? Millaisia tehtävänantoja nämä laulut ja lorut sisältävät? Mitä kielen ja kulttuurin osa-alueita ne pyrkivät kehittämään?
Ennen varsinaista oppikirjojen analyysia tutkin, mitä teoreettisia perusteluja musiikin käytölle kielenopetuksessa ja etenkin lasten opetuksessa löytyy. Esittelen työssäni mm. tunnetut Piaget’n ja Vygotskyn teoriat lapsen kehityksestä, jotka nekin antavat tukensa musiikin käytölle kielenopetuksessa. Myös biologinen näkökulma otettiin huomioon: lapsen voidaan jo sikiövaiheessa, kohdussa ollessaan, nähdä altistuvan musiikin kaltaisille äänille. Näiden eri teorioiden perusteella voidaan sanoa, että lapset ovat oppijoina monin tavoin erilaisia kuin aikuiset. Tämä tulisi ottaa huomioon jo vieraan kielen opetusta suunniteltaessa. Opetettaessa vierasta kieltä lapsille musiikki ja etenkin laulujen käyttö opetuksessa voi olla opettajalle hyvä väline erilaisissa tarkoituksissa. Työni ensimmäisessä osassa esittelen myös, miten musiikkia voidaan konkreettisesti käyttää kielen eri osa-alueiden (mm. kieliopin, ääntämisen ja kuullunymmärtämisen) kehittämiseen.
Tutkielmaani varten valitsin tarkasteltavaksi kuusi ranskan oppikirjaa kolmesta eri kirjasarjasta, kolmelta eri kustantajalta: Alex ja Zoé ja kumppanit (Opetushallitus), Tous ensemble (Otava) ja Petite Chouette (WSOY). Alakoulun oppikirjat valittiin tutkittaviksi kahdesta eri syystä: musiikilla vaikuttaisi olevan erityisen tärkeä rooli varsinkin lasten kieltenopetuksessa, ja lisäksi alakoulun oppikirjoissa tutkittavaa materiaalia eli lauluja on enemmän.
Yhteensä lauluja ja loruja löytyi tutkimistani oppikirjoista 38. Lajittelin ne seitsemään eri ryhmään tehtävänannon perusteella. Suuri osa lauluista ja loruista oli ”kuuntele ja laula mukana” -tyylisiä harjoituksia, joissa oppilaat ohjattiin kuuntelemaan laulu ja usein myös laulamaan mukana. Useimmiten laulun sanat oli painettu laulun yhteyteen, ja myös ranska-suomi -sanasto löytyi laulun vierestä tukemaan sisällön ymmärtämistä. Näiden laulujen joukossa oli perinteisiä lauluja, kuten Frère Jacques (Jaakko-kulta, kirjassa Petite Chouette, s. 12) ja Sur le pont d’Avignon (Petite Chouette, s. 13) sekä oppikirjoihin varta vasten sävellettyjä ja sanoitettuja teoksia. Yksinkertaisten kuuntelutehtävien suuri määrä yllätti: esimerkiksi Petite Chouette-kirjan kaikki laulut kuuluivat tähän kategoriaan.
Muut laulut jakaantuivat melko tasaisesti muihin kategorioihin (lukuun ottamatta Alex ja Zoé ja kumppanit 1-kirjan tapausta, josta lisää hieman myöhemmin) ja yhteen luokkaan kuului aina yhdestä kolmeen laulua. Kenties hämmästyttävintä oli kinesteettisten, laulun sisältävien tehtävien puute. Vain yksi laulu 38:sta sisälsi kinesteettisen aktiviteetin, vaikka juuri tällainen kehon ja liikkeen mukaan ottaminen oppimistuokioihin on tutkimusten mukaan lapsille mieluisa ja keskittymistä parantava tapa oppia. Erityisesti oppitunnin ollessa päivän ensimmäinen tai viimeinen (kuten suomalaisessa koulussa usein valinnaiskielen kohdalla onkin), kinesteettisyys voisi todella auttaa oppimisessa ja tehtävään keskittymisessä. Tämä ainoa kinesteettinen harjoitus löytyi Petite Chouette-kirjasta sivulta 13: ”1. Laula mukana tämä vanha tanssilaulu Avignonista Etelä-Ranskasta. Yritä samalla näyttää, kuinka herrat, rouvat, soittajat ja sotilaat tekevät.” Lauluja tarkastelemalla huomasin kuitenkin, että moneen kirjoissa esiintyvään lauluun olisi ollut melko helppoa liittää mukaan kinesteettisyyttä esimerkiksi muutamien yksinkertaisten ohjeiden avulla (esimerkiksi liikuttamalla käsiä ja jalkoja). Esimerkiksi kolmesta kanasta kertovaan lauluun (Petite Chouette, s. 46) olisi helppo lisätä liikettä: oppilaat voisivat pienissä, kolmen hengen ryhmissä leikkiä kanoja ja esittää näiden kävelyä ja liikehdintää. Tämä on toki mahdollista ilman oppikirjan ohjeistustakin, opettajan mielikuvituksen ja kekseliäisyyden avulla. Suorat ja selkeät ohjeet kinesteettisen leikin käytöstä laulujen yhteydessä helpottaisivat kuitenkin opettajan työtä eikä tämän mahdollisuuden hyödyntäminen jäisi kiinni opettajan viitseliäisyydestä kehittää tehtävää hieman eteenpäin.
Kerätessäni perusteluja musiikin käytölle alakoulun kieltenopetuksessa, tärkeäksi piirteeksi nousi myös laulujen valitseminen kohderyhmän kiinnostusten mukaan. Opettajan tulisi tuntea hyvin opetusryhmänsä voidakseen hyötyä mahdollisimman hyvin musiikin käytöstä opetustilanteessa. Ei ole samantekevää, mitä lauluja kielen oppitunneilla soitetaan. Tässä kohtaa nousee luonnollisesti esiin kysymys, ovatko oppikirjojen tarjoamat laulut oppilaiden mielestä kiinnostavia. Minkä tyyliset laulut kiinnostavat 9-vuotiaita? Entä 12-vuotiaita? Merkittäväksi piirteeksi nostettiin usein myös laulujen autenttisuus, ja esimerkiksi poplaulujen roolia korostettiin kiinnostavana oppimateriaalina. Kuitenkin voin tutkimani materiaalin perusteella sanoa, että hyvin suuri osa lauluista oli pikemminkin selkeästi lapsille tehtyjä lauluja, jotka oli tehty varta vasten oppikirjojen tarkoitukseen. Kieltämättä tämän tyyppisellä laululla on lasten opetuksessa suuri potentiaali eikä sen merkitystä pidä suinkaan väheksyä. Voi kuitenkin pohtia, kuinka paljon 9-12-vuotiaat kuuntelevat lastenlauluja vapaa-ajallaan. Uskoakseni voi olettaa, etteivät kovinkaan paljoa, vaan pikemminkin musiikkia, joka on ”aitojen” artistien esittämää ja jota lapset voivat kuunnella erilaisten kanavien (cd, mp3-soittimet, puhelimet, Youtube, Spotify jne.) kautta. Eikö ranskan oppikirjoihinkin olisi siis hyödyllistä käyttää enemmän esimerkiksi potentiaalisia radiossa soitettavia kappaleita, levyttävien artistien tuotantoa? Eivätkö kirjojen tekijät pidä näitä lauluja yhtä arvokkaina opetuksen kannalta?
Suurimman ongelman analyysissani kohtasin Alex ja Zoé ja kumppanit 1-oppikirjan kanssa. Tämä oppikirja osoittautui poikkeavaksi kahdella eri tavalla. Ensinnäkin se sisälsi huomattavan paljon lauluja (yhteensä 17) verrattuna muihin oppikirjoihin (Alex ja Zoé ja kumppanit 2 : yhteensä 6 laulua, Alex ja Zoé ja kumppanit 3 : 2, Petite Chouette: 6, Tous ensemble 1: 5 ja Tous ensemble 2:2). Tämä piirre oli tietenkin myönteinen seikka, sillä lauluja ja loruja käytettiin kirjassa järjestelmällisesti ja näin ollen niiden merkitys tehtävänä muiden tehtävätyyppien rinnalla vaikutti olevan tärkeä ja hyödyllinen. Usein laulu oli sijoitettu uuden ”oppimiskokonaisuuden” eli unitén alkuun. Huolimatta runsaasta laulujen määrästä, kirjan toinen erityispiirre osoittautui ongelmalliseksi: minkään laulun yhteyteen ei ollut kirjoitettu tehtävänantoa. Laulun sanat on yksinkertaisesti painettu oppikirjaan. Laulu on merkitty numerolla kuten tehtävät yleensäkin ja vierestä löytyy nuottiavain-symboli osoittaen, että kyseessä musiikkikappale. Mutta mikä on niiden oppimistarkoitus? Miksi ohjeistus puuttuu? Annetaanko opettajalle vapaat kädet laulujen käyttöön? Vai onko kirjassa oletuksena, ettei laulu sovellu kuin kuunteluun ja kenties myös oppilaiden vapaaehtoiseen laulamiseen, eikä tähän tarvita ohjeistusta? Erikoisena piirteenä voidaan myös pitää sitä, että näillä musiikkikappaleilla ei ollut omaa, erityistä nimeä (ainoana poikkeksena laulu Jean Petit qui danse), vaan kaikki laulut oli otsikoitu La chanson (suomeksi Laulu), kaikki rapit Le rap (Rap) ja lorut La comptine (Loru). Miksei näitä kappaleita ollut nimetty niiden omien erityispiirteiden mukaan? Nuottiavain-symboli kuitenkin osoittaa aina, että kyseessä on laulu/loru/rap, eikä erityistä selvennystä siis tarvittaisi yksinkertaisen otsikon (Laulu) kautta.
Erikoista on myös se, että sarjan seuraavissa osissa lauluissa on aina tarkka tehtävänanto, kuten ”Kuuntele laulu ja alleviivaa kaikki ne kirjaimet tai kirjainyhdistelmät, joissa lausutaan [e]. + vocabulaire” (Alex ja Zoé ja kumppanit 2, tehtävä 1B, s. 75) tai ”Harjoitus 6. Kuuntele laulu ja merkitse ovatko väitteet sen mukaisia.” (Alex ja Zoé ja kumppanit 3, sivu 42) Miksi sarjan ykkösosassa ei siis ole tehtävänantoja? Lisäksi laulujen määrä suorastaan romahtaa siirryttäessä kirjasarjan osiin 2 ja 3: ensin mainitussa lauluja on 6 kappaletta, jälkimmäisessä vain 2. Mistä tämä johtuu? Onko taustalla jokin perustelu vai onko musiikin tarjoamat mahdollisuudet vain unohdettu jälkimmäisistä osista?
Lopputuloksena voidaan siis sanoa, että tämänhetkinen laulujen tilanne suomalaisissa ranskan alakoulun oppikirjoissa voisi olla huomattavasti parempi. Tilannetta voitaisiin ensinnäkin korjata lisäämällä reilusti laulujen määrää oppikirjoissa. Niiden vähäinen määrä viittaa siihen, ettei laulu ole muihin tehtävätyyppeihin verrattuna yhtä arvokas ja tehokkaana pidetty. Toinen parannusehdotus liittyy tehtävänantoihin. Suurin osa lauluista on yksinkertaisia ”kuuntele ja laula mukana”-tehtäviä (sekä Alex ja Zoé ja kumppanit 1 kokonaan ilman tehtävänantoa laulujen suhteen), vaikka olisi mahdollista käyttää lauluja huomattavasti monipuolisemmin tehtävänannon suhteen. Erityisesti kinesteettisyyttä hyödyntäviä lauluja tulisi käyttää oppikirjoissa enemmän. Lisäksi esimerkiksi ääntämiseen liittyviä laulutehtäviä voisi olla huomattavasti enemmän. Kuten jo aiemmin mainitsin, tulisi myös laulujen valintaan kiinnittää huomiota, sillä autenttiset, tosielämässä kuunneltavat pop- ja rocklaulut voisivat esimerkiksi toimia hyvin oppimateriaalina, jota lapset vapaa-ajallaankin mielellään kuuntelisivat. Samaan aikaan oppikirjojen tekijöiden tulisi muistaa kohderyhmänsä. Vaikka kyse on alakoulun oppilaista, jotka opiskelevat jo muodollisessa kouluympäristössä, he ovat kuitenkin vielä nuoria oppijoita, jotka voisivat hyötyä muodollisempien harjoitusten ohella myös epämuodollisemmista tehtävistä. Tässä laulut voivat olla hyvä vaihtoehto perinteisemmille tehtävätyypeille, ja toimia silti tehokkaana harjoituksena.
Tutkielmassa käytettyjen oppikirjojen tiedot:
Anttila C. – Heikkinen T. – Santaholma K., 2009. Alex ja Zoé ja kumppanit 1. Harjoituskirja ja sanasto. Helsinki, Opetushallitus.
Anttila C. – Heikkinen T. – Santaholma K., 2012. Alex ja Zoé ja kumppanit 2. Harjoituskirja ja sanasto. Helsinki, Opetushallitus.
Anttila C. – Heikkinen T. – Santaholma K., 2010. Alex ja Zoé ja kumppanit 3. Harjoituskirja ja sanasto. Helsinki, Opetushallitus.
Kalaja M. – Kalmbach A. – Arnold G. – Behrend S. –Schön D. – Staub F. – Stein N., 2012. Tous Ensemble 1. Helsinki, Otava.
Kalaja M. – Kalmbach A. – Arnold G. – Behrend S. – Schön D. – Staub F. – Stein N., 2012. Tous Ensemble 2. Helsinki, Otava.
Lönnerblad V. – Martin S. – Viljanen K. – Winbland M., 2009. Petite Chouette. Suomeksi toimittanut Lehtihalmes L. Helsinki, WSOY