Oppikirja-arvio: Alright? Alright! Englannin peruskurssi aikuisille

Elina Rahela

[Teksti liittyy Näkökulmia oppimateriaaleihin-sarjaan. Lue esittely.]


Tässä tekstissä arvioin Otavan englannin kielen oppikirjaa Alright? Alright! Englannin peruskurssi aikuisille (Tarja Folland ja Selja Saarialho, Otava, 2005). Kirja on aikuisopiskelijoille suunnattu perustason oppikirja, joka sopii kielitaidon kertaamiseen tai ”virkistämiseen”. Kirjan aiheet liittyvät arkiseen elämään ja sen tilanteisiin. Kirjan avulla kertaantuvat myös kielioppiasiat todella laajasti.

Kirjan kohderyhmää ovat siis aikuisopiskelijat. Erityisesti kirja tuntuu olevan suunnattu vanhemmille ihmisille, vähintään keski-ikäisille, sillä kirjan henkilöt ja kuvissa esiintyvät ihmiset ovat usein keski-ikäisiä. Myös kirjan kannessa olevassa isossa kuvassa on keski-ikäinen pariskunta. Kirjan teemat ovat aikuisten arkielämään liittyviä, kuten kaupassa ja ravintolassa asioiminen, puhelimessa puhuminen, työ ja harrastukset. Kirjassa keskitytään hyvin paljon teksteihin, sanastoon ja kielioppiin, jotka ovat varmasti tärkeitä myös aikuiselle kielenkäyttäjälle. Itse odottaisin kuitenkin aikuisten oppikirjan tuovan voimakkaammin esille suullista kielitaitoa, sillä monet vanhemmat ihmiset eivät ole oppineet puhumaan kieltä koulussa. Aikuiset varmasti myös kohtaavat paljon tilanteita, joissa he tarvitsisivat juuri suullista kielitaitoa. Moni aikuinen opiskelee englantia työelämää tai matkustamista varten, ja näissä molemmissa suulliset taidot ovat keskeisessä asemassa.

Kirja on suunnattu englantia jo osaaville aikuisille, sillä sen kerrotaan soveltuvan kielitaidon virkistämiseen. Kirjan tekstit ovatkin melko pitkiä, joten mistään alkeistason kirjasta ei todellakaan ole kysymys.

Tämän oppikirjan kielikäsitys on hyvin perinteinen, strukturalistinen. Kieli nähdään järjestelmänä, joka koostuu ulkoa opeteltavista rakenteista ja sanoista. Ensin opetellaan sanasto ja kielioppisäännöt, sitten vasta kokeillaan käyttää kieltä. Tämä kielikäsitys tulee esille kirjan rakenteesta: kirja koostuu pääasiassa teksteistä, sanastoista ja kielioppiosioista.  Tehtävät keskittyvät sanastoon ja kielioppiin sekä ulkoa opeteltaviin fraaseihin. Kielitaidon osa-alueista kirja painottaa lukemista ja kirjoittamista. Tekstejä on paljon, ja suuri osa tehtävistä on kirjallisia. Kappaleen päätekstin lisäksi kappaleissa on lähes aina ”kuuntelutehtävä”, jossa kuitenkin on myös teksti, eli tehtävä ei oikeasti harjoitakaan kuullunymmärtämistä. Toisaalta nämä kuuntelut tukevat ääntämisen ja kirjoitusasun yhdistämistä. Yhtenä kielen osa-alueena kirja tuo esiin ääntämisen, johon liittyviä harjoituksia on joka kappaleessa. Kirjassa harjoitellaan myös foneettisten aakkosten tunnistamista, mikä tukee ääntämisen opettelua.

Kirjan kielikäsityksen mukaan kielitaito on enemmän tietoa kielestä kuin taitoa käyttää sitä, sillä soveltavia harjoituksia kirjassa on hyvin vähän. Suullista kielitaitoa ei pidetä tärkeänä, vaikka kirjan takakannessa sanotaankin että ”Oppikirjan lähtökohtana on arkipäivän kielenkäyttötilanteet ja viestinnän tarpeet. Runsaat suulliset harjoitukset rohkaisevat puhumaan --”. Arkipäivän kielenkäyttötilanteita tulee kyllä esille kirjan dialogeissa, mutta niiden harjoittelu keskittyy kirjallisiin tehtäviin, tai suullisiin tehtäviin, joissa täytyy toistaa tiettyjä fraaseja. Hyviä suullisia harjoituksiakin kirjassa on, mutta pääpaino kirjassa on kirjallisissa tehtävissä, toisin kuin kirjan tekijät antavat ymmärtää kirjan takakannessa. Toki arkielämän tilanteissa tarvitaan myös kirjallista kielitaitoa, mutta tämän kirjan tehtävät eivät harjoituta tosielämän vaatimia taitoja, vaan tehtävät ovat mekaanisia aukkotehtäviä, kääntämistehtäviä ja ristikoita. Kuitenkin yksi merkki funktionaalisesta kielikäsityksestä on kielioppiosioiden otsikot, jotka eivät korosta kielioppitermiä, vaan kielioppiasian funktiota. Esimerkiksi yleispreesensiä käsittelevän kielioppiosion otsikkona on Mitä tapahtuu yleensä ja konditionaaliin tutustutaan otsikolla Mitä tapahtuisi.

Oppikirjan oppimiskäsitys on melko behavioristinen, eli kieltä opitaan muodostamalla tapoja, sillä kirjan harjoitukset perustuvat sanaston, fraasien ja kielioppisääntöjen mekaaniseen ulkoa opetteluun. Oppiminen tapahtuu kopioimalla kieltä esimerkiksi sanastosta tai tekstistä. Kielioppia opitaan opettelemalla ulkoa sääntö ja harjoittelemalla sääntöä kontrolloiduissa tehtävissä. Kommunikatiivisen kielenoppimisen puolesta puhuvat parin kanssa tehtävät harjoitukset, joissa oppija pääsee keskustelemaan englannin kielellä. Kirjassa on myös tekstin- ja kuullunymmärtämistehtäviä, joissa oppija joutuu keskittymään tekstin sisältöön. Näiden tehtävien taustalla voisi ajatella olevan kognitiivinen oppimiskäsitys, sillä oppija joutuu käsittelemään tietoa pelkän toistamisen sijaan. Välillä näkyvillä on myös konstruktivistinen oppimiskäsitys, jossa oppija itse rakentaa kieltä yhdistämällä uutta tietoa aiemmin oppimaansa. Joissain kappaleissa on esimerkiksi niin sanottu ”lämmittelytehtävä”, jossa herätellään oppijan aiempia ajatuksia ja tietoja kappaleen aiheesta. Näin oppija pääsee rakentamaan uutta tietoa liittämällä sen aiemmin oppimaansa tai kokemaansa.

Tässä oppikirjassa oppijan rooli on melko yksinäinen. Suuri osa kirjan tehtävistä on yksin tehtäviä ja kirjallisia. Kirjassa on myös jonkin verran parin kanssa tehtäviä suullisia harjoituksia, mutta niitä on vähän suhteessa muihin tehtäviin. Kirjassa on myös jokaisen kappaleen lopussa erillinen kertausosio, jossa voi testata tehtävien avulla, osaako opitut asiat. Näihin tehtäviin löytyy oikeat vastaukset kirjan takaa, joten tehtävät on tarkoitettu tehtäväksi itsenäisesti.

Kirjan kappaleiden päätekstit ovat kuudessa kymmenestä kappaleesta dialogeja. Myös muut tekstit, joita kirjassa on, ovat monesti dialogeja. Tämä on hyvä asia, sillä näin kieli linkittyy kielenkäyttöön erilaisissa tilanteissa. Dialogien kieli on kuitenkin melko muodollista ja kirjakielenomaista. Kyse on puhutun kielen malleista, joten olisi tärkeää esittää todellisuutta vastaavaa puhekieltä. Dialogeissa on kyllä käytetty esimerkiksi lyhennettyjä muotoja, kuten don’t ja I’ll, joita käytetään puhekielessä. Dialogien kieli on silti muodollista ja jäykkää, ei puhekielenomaista. Esimerkiksi pitkät täydellisesti muodostetut lauseet eivät ole tavallisia puhekielessä. On vaikea uskoa, että kirjan esittämät henkilöhahmot puhuisivat tällä tavalla todellisuudessa. Esimerkiksi mies ja vaimo tuskin puhuisivat toisilleen kirjan esittämällä jäykällä tavalla. Mies esimerkiksi kysyy vaimoltaan: ”Shall we go downstairs and see what they have on the menu?”

Toisaalta sopivan kielimuodon valitseminen oppikirjojen dialogeihin on monimutkainen asia, sillä kielenkäyttäjiä on monenlaisia eikä ole vain yhtä oikeaa tapaa käyttää kieltä. Liian puhekielinen ja tuttavallinenkaan kielimuoto ei sopisi kaikkiin tilanteisiin. Oppikirjadialogien tehtävänä on antaa oppijalle malleja, joita hän voi käyttää tosielämässä. Tämä oppikirja antaa siihen kyllä sopivia malleja, joita on turvallista käyttää monissa tilanteissa.

LÄHTEET

Folland, Tarja & Saarialho, Selja 2005. Alright? Alright! Englannin peruskurssi aikuisille. Keuruu: Otava.