Oppikirja-arvio: S2-oppikirja Hyvin menee! 2
[Teksti liittyy Näkökulmia oppimateriaaleihin-sarjaan. Lue esittely.]
Hyvin menee! 2 Suomea aikuisille on suunnattu edistyneille ”eri-ikäisille suomen kielen oppijoille, jotka haluavat selvitä itsenäisesti vaativissakin kielenkäyttötilanteissa”. Kirjan sisällöt noudattavat Opetushallituksen suositusta aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelmaksi. Kirja valmentaa keskitason YKI-testiin, ja kielitaidossa tavoitellaan toiminnallista kielitaitoa taitotasolla B1.
Ulkoasultaan ja rakenteeltaan Hyvin menee! 2 on melko perinteisen näköinen oppikirja. Se on jaettu kuuteen laajempaan teemakokonaisuuteen, jotka kaikki sisältävät kolme pitkähköä tekstiä, näihin liittyviä harjoituksia sekä kielitietoon liittyvää asiaa. Kirjan teemat ja tekstit palvelevat erityisesti aikuisen kielenoppijan tarpeita: kappaleiden tekstit antavat tietoa ja valmiuksia aikuisen arkielämässä merkittävien asioiden parissa toimimiseen. Mukana on tekstejä ja harjoituksia, jotka antavat vinkkejä esimerkiksi työhaastatteluun, asunnon ostoon, vakuutuksen valintaan sekä erityylisten sähköpostien kirjoittamiseen. Tekstit pyrkivät autenttisuuteen, mikä saattaa helpottaa opittujen asioiden siirtämistä ”oikeisiin” kielenkäyttötilanteisiin. Erilaisille tekstilajeille tyypillisiä kielellisiä ja tyylillisiä piirteitä on pyritty selventämään esimerkein ja harjoituksin.
Kirjan tehtävät heijastelevat ainakin osittain funktionaalista kieli- ja oppimiskäsitystä. Tämä tarkoittaa, että muoto, merkitys ja käyttö ovat kielen yksikössä erottamattomia. Kielenopetusta ohjaavat oppijan tarpeet, ja muotojen oppiminen palvelee merkitysten ilmaisua. (Aalto, Mustonen & Tukia 2009, 407.) Funktionaalinen käsitys oppimisesta näkyy kirjassa käytännönläheisten tekstien ja tehtävien lisäksi esimerkiksi kielitaitoasioiden esittämisessä; tärkeimpänä pidetyt rakenteeseen liittyvät asiat on kylläkin erotettu kirjassa ”perinteiseen tyyliin” eksplisiittisesti omiksi osioikseen, mutta mekaanisia, kielioppia harjoittavia tehtäviä on kuitenkin melko vähän. Mekaanisen harjoittelun sijaan opeteltavan asian harjoittelussa siirrytään usein nopeasti käyttötarkoitusten ja -tilanteiden haltuunottoon, usein suullisten harjoitusten kautta.
Suullisilla tehtävillä ja kuunteluharjoituksilla on kirjassa merkittävä rooli. Suureen osaan tehtävistä liittyykin jokin kommunikatiivinen osa tai elementti. Ryhmätyöskentely ja yhteistoiminnallisia taitoja kehittävät tehtävät saavat myös paljon tilaa kirjan sivuilla. Oppijoita kannustetaan keskustelemaan ja pohtimaan ratkaisuja erilaisiin kielellisiin ja sisällöllisiin ongelmiin niin kirjoitus- kuin keskusteluharjoituksissakin. Toisaalta erityisesti kirjoitustehtävät ovat useimmiten hyvin perinteisiä, yksin suoritettavia harjoituksia. Osaan mekaanisista kirjoitustehtävistä on tosin liitetty pari- tai ryhmätyöskentelyä esimerkiksi niin, että mahdollisista vastausvaihtoehdoista täytyy keskustella yhdessä toisten kanssa.
Pääsääntöisesti kirjan tehtävistä välittyy ajatus oppijasta aktiivisena ja sosiaalisena toimijana. Suuri osa tehtävistä ohjaa tavalla tai toisella yksinään toimimisen ja prosessoinnin sijaan kommunikatiiviseen ja vuorovaikutukselliseen oppimiseen. Kommunikatiiviset tehtävät eivät siis parhaimmillaan ole pelkästään yksilön suorittamista, vaan mukaan on yritetty saada myös normaalin vuorovaikutuksen piirteitä, kuten merkitysneuvottelua ja palautteenantoa. Tällöin tehtävät eivät harjoita vuorovaikutusta vain näennäisesti ollessaan todellisuudessa kuitenkin yksilösuoritteista kommunikaatiota. (Aalto, Mustonen & Tukia 2009, 411.) Tätä funktionaalista ajatusta ei kaikissa suullisissa harjoituksissa ole kuitenkaan pystytty täyttämään, vaan osa keskusteluharjoituksista on rakenteeltaan hyvin mekaanisia ja epäaitoja esimerkiksi vuorottelun suhteen. Välillä kommunikatiivisuus ja vuorovaikutus tuntuvatkin nousevan kirjassa itseisarvoksi niin, että jokaiseen tehtävään on pyritty lisäämään keskustelua, vaikkei se tuntuisi tehtävän tai opittavan asian kannalta erityisen tarkoituksenmukaiselta.
Kaiken kaikkiaan Hyvin menee! 2 on suhteellisen perinteinen suomen kielen oppikirja. Tavoite kielitaidon toiminnallisuudesta näkyy kuitenkin verrattain runsaana määränä monipuolisia yhteistoiminnallisia ja kommunikatiivisia tehtäviä. Käytännönläheiset ja arjessa hyödylliset aiheet toivottavasti kannustavat opiskelijoita oikeiden tekstien ja kielenkäyttötilanteiden parissa toimimiseen myös luokkahuoneen ulkopuolella.
LÄHTEET
Arvioitu oppikirja:
Kuparinen, Kristiina – Tapaninen, Terhi 2008: Hyvin menee! 2 Suomea aikuisille. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.
Muut
Aalto, Eija – Mustonen, Sanna – Tukia, Kaisa 2009: Funktionaalisuus toisen kielen opetuksen lähtökohtana. – Virittäjä 2009 (3) s. 402–423.