Oppikirja-arvio: Suomi2 - Minä ja media. Sukupuoli ja toimijuus nuorille suunnatussa S2-oppimateriaalissa
[Teksti liittyy Näkökulmia oppimateriaaleihin-sarjaan. Lue esittely.]
Suomi2-sarjan Minä ja media (Tukia ym. 2008) on yläkouluikäisille suunnattu suomi toisena kielenä -oppikirja. Oppimateriaalikokonaisuuteen kuuluu oppilaan kirjan lisäksi Opettajan opas, verkkomateriaali, äänite sekä äänitteen tekstivihko. Tarkastelen Suomi2 - Minä ja media -oppikirjaa (oppilaalle suunnattua kirjaa) sukupuolen ja toimijuuden näkökulmasta. Tutkin sekä tekstiä että kuvia. Millaista nais- ja mieskuvaa oppikirja tarjoaa? Mitä eri sukupuolten edustajat tekevät? Kumpia esiintyy määrällisesti enemmän? Millaisissa positioissa sukupuolet ja niiden edustajat esitetään? Millaiseen toimintaan oppijaa ohjataan? Millainen on oppijan rooli? Onko se sukupuolitettu?
Visuaalinen yleiskuva Minä ja media -oppikirjasta on värikäs, kuvakirjamainen ja selkeä. Kuvitus koostuu suurimmaksi osaksi värikkäistä piirroskuvista, joukossa on vain muutamia valokuvia. Kirjan hahmot ovat sarjakuvamaisia ihmishahmoja, mutta myös eläimiä kirjan sivuilla esiintyy. Osalle hahmoista on annettu nimi, osalle ei. Oppikirjassa ei seurata tiettyjä henkilöhahmoja kautta kirjan, vaan henkilöt vaihtelevat tiuhaan. Tämän takia ne saattavat jäädä etäisiksi, eikä oppijoilla synny sidettä niihin. Kirja on kuitenkin kohdistettu itse oppijalle, ikään kuin kirjan päähenkilönä olisi oppija itse.
Minä ja media -oppikirjan pääteema on esipuheen mukaan suomalainen mediamaisema. Oppikirjaa ei ole sidottu mihinkään tiettyyn luokka-asteeseen, vaan oppijoille, jotka ovat kielitaitotasoltaan Eurooppalaisen viitekehyksen tasolla B1. Oppikirjan kielikäsitys on funktionaalinen eli oppijaa ohjataan rakentamaan itse tietoa. Kirjan sisältö on jaoteltu teemoittain viiteen osa-alueeseen. Jokainen osa-alue on jaettu kahteen kappaleeseen. Jokaisessa kappaleessa on alussa Aluksi-osio, jolla virittäydytään kulloinkin käsiteltävään aiheeseen kuvan avulla. Tätä seuraa Ulos luokasta -tehtäväosio, jolla ohjataan oppijaa suuntaamaan kielenoppimisensa muualle kuin kouluympäristöön. Kielenoppimisympäristönä nähdään siis koko oppijaa ympäröivä maailma. Oppikirjan lukemistehtävät on nimetty Lukutreeneiksi ja kielioppiasioita käsitellään Rakennetreeni-osioissa. Jokainen kappale päättyy Lopuksi-itsearviointiosioon.
Funktionaalinen kieli- ja oppimiskäsitys korostaa oppijan aktiivista roolia. Minä ja media -oppikirjan Opettajan opas sisältää laajahkon selostuksen oppikirjan tavoitteista ja funktionaalisesta kieli- ja oppimiskäsityksestä. Opettajan oppaan mukaan ”tehtävänannot on vaiheistettu ohjaamaan oppilaan päättelyprosessia ja oppimistaitojen kehittämistä, jolloin ne ovat paikoin totuttua pidempiä.” Oppaassa myös tähdennetään, että jotkut tehtävät tosiaan ohjaavat vain pohtimaan jotakin asiaa tai ilmiötä ja että oma ajattelu on aina kaikista tärkeintä. (Aalto ym., 2008, 11). Asioita ei siis ole pureskeltu valmiiksi. Funktionaalinen kieli- ja oppimiskäsitys korostaa myös kieliaineksen muodon, merkityksen ja käytön erottamattomuutta (Aalto ym. 2008, 15). Kaikki kielitaidon osa-alueet (puhuminen, kirjoittaminen, puheen ja tekstin ymmärtäminen sekä rakenteet ja sanasto) on kirjassa huomioitu. Lähtökohtana ovat oppijan tarpeet ja oppijakieli eli huomiota kiinnitetään siihen, mitä kulloinkin on tarpeellista opettaa (Aalto ym. 2008, 18-19). Näin ollen opetus on oppijalähtöistä. Koska S2-oppijan kielitaito kehittyy paljon myös opetuksen ulkopuolella, tämä luonnollisen ympäristön syötös pyritään valjastamaan kielenoppimisen resurssiksi (Aalto ym. 2008, 21).
Opettajan opas vakuuttaa lukijansa ja itse opettajana turvautuisin kirjasarjaan luottavaisin mielin. Minä ja media -oppikirja tuntuu vastaavan käytännön tarpeisiin. Aivan kokemattomalle en oppikirjaa suosittelisi ja kirja vaatineekin opettajalta perusteellista etukäteistä tutustumista. Kaikkiin tehtäviin ei ole oikeita vastauksia. Tämä saattaa turhauttaa enemmän oppilaita kuin opettajia, etenkin, jos opettaja ei osaa antaa ”oikeaa” vastausta.
Minä ja media -oppikirjan teksteissä
miespuolisia hahmoja mainitaan 99 kappaletta ja naispuolisia hahmoja 106
kappaletta. Mies- ja naispuolisia henkilöitä esiintyy oppikirjassa siis
suunnilleen yhtä paljon. Miltei aina keskusteluissa ja
kuullunymmärtämistehtävissä on mukana sekä nais- että miespuolisia henkilöitä,
yleensä saman verran. Oppikirjan tekijät ovat mitä ilmeisimmin ajatelleet asiaa
ja pyrkineet sukupuolten määrälliseen tasapuolisuuteen. Eri sukupuolen edustajat myös toimivat
suhteellisen sukupuolineutraalisti eli eivät ilmeisen sukupuolitetusti.
Stereotypioita voidaan kokeilla vaihtamalla toimijan sukupuolta. Minä ja media -oppikirjassa tytöt ja naiset
mm. käyvät kirpputorilla, suunnittelevat ostosreissua Sokokselle, juoruilevat
rouva Vuorelasta, hoitavat vauvaa ja omistavat lemmikkejä. Nämä ovat
perinteisesti tyttöihin ja naisiin liitettyjä toimintoja. Mitä tapahtuisi, jos
näiden hahmojen tilalle vaihdettaisiin miespuolinen hahmo? Muuttuisiko merkitys?
Muuttuisiko se koomiseksi?
Minä ja media -oppikirjassa pojat ja miehet mm. ostavat teltan
nettihuutokaupasta, tekevät läksyjä, etsivät tietoa netistä, pelaavat
jalkapalloa, mutta myös tuunaavat vaatteitaan
(autenttinen teksti). Eräs poikahahmo opiskelee lähihoitajaksi, joka on
perinteisesti naisvaltainen ala. Sama hahmo tosin harrastaa urheiluammuntaa,
minkä perusteella hänen miehinen identiteettinsä ei ole kyseenalaistettavissa
hoiva-alalle hakeutumisen vuoksi.
Yhdessä kiusaamista käsittelevän tekstin yhteydessä on pohdintatehtävä,
jossa oppijoita pyydetään miettimään, millaisia
tyttöjen/poikien pitäisi olla ja miksi. Tämä on mielestäni ilahduttavaa.
Mies- ja poikahahmoiksi tunnistettavia on oppikirjan kuvissa hieman enemmän, 96 kappaletta, kuin nais- ja tyttöhahmoiksi tunnistettavia, joita on 82 kappaletta. Sukupuolisesti tunnistamattomia hahmoja on yllättävän paljon, 44 kappaletta. Minusta tämä on erittäin mielenkiintoinen ilmiö. Yleensä nämä sukupuolettomat hahmot ovat taustahahmoja tai selin, joten yksityiskohtia tai kasvonpiirteitä ei liene edes tarkoitus erottaa. Jonkin verran myös etualalla ja katsojan fokuksessa on hahmoja, joiden sukupuoli jää epäselväksi. Lisäksi useimpien hahmojen sukupuolta pystyy helposti lukemaan myös toisin ja ”vastakarvaan”, kun niitä tarkemmin katsoo. Mitä kuvissa esitetyt hahmot sitten tekivät? Kovin räikeää ja silmiin pistävää sukupuolittamista en havainnut. Kirjassa hahmot tekevät tavallisia, nuorten arkeen ja kouluun liittyviä asioita. Sekä tytöt että pojat istuivat, seisoivat, makasivat ja liikkuivat.
Oppikirja tarjoaa oppijalle aktiivista roolia ja oppija on kirjan päähenkilö, keskeinen toimija. Monet tehtävät ohjaavat etsimään tietoa ja materiaalia oppikirjan ulkopuolelta. Ulos luokasta -osioiden tehtävänannot ovat tyyppiä ”pohdi”, ”tutki” ja ”kerro muille”, joten sekä oma havainnointi että muiden kanssa oppiminen ja oppijalähtöisyys korostuvat. Rakennetreeneissä oppijaa ohjataan mm. tutkimaan, pohtimaan, ryhmittelemään, etsimään, alleviivaamaan ja täydentämään kielellisiä ilmiöitä. Näin oppija toimii itse tekstin ja kielen parissa ja luo mahdollisesti omanlaisiaan tulkintoja, tutkii kieltä ”alhaalta ylöspäin” eli havainnoi ensin säännönmukaisuuksia ja luo niiden pohjalta sääntöjä. Tämä tukee ihmisen luonnollista ja luontaista oppimista. Lopuksi-osiossa oppijaa ohjataan tehtävänannoin arvioimaan omaa oppimistaan ja pohtimaan, mitä hän haluaisi oppia lisää.
Minä ja media vaikuttaa olevan huolellisesti suunniteltu ja sukupuolten
esittämisen suhteen ”varovainen” ja turvallinen. Siinä ei ole selkeästi
feminiinisiä tai maskuliinisia hahmoja. Toisaalta oppikirja on suunnattu eri
kulttuuritaustojen kasvateille, jolloin liiallinen sukupuolisuuden
korostaminen, etenkin länsimaisella tavalla, on voitu nähdä haittaavaksi tai
häiritseväksi seikaksi. Vai yrittääkö oppikirja sukupuolineutraaliudellaan
kertoa Suomen kulttuurista ja sukupuolten suhteellisen tasa-arvoisesta
asemasta? Suomessahan sukupuolta ei juuri korosteta, ainakaan tietoisesti.
Minä ja media -oppikirjassa ei ole havaittavissa oletusta oppijan
sukupuolesta tai tehtäviä, jotka ohjaisivat jompaankumpaan sukupuoleen
liitettyyn toimintaan. Kaikki oppimistehtävät ovat yhtä kiinnostavia ja
motivoivia kummallekin sukupuolelle. Aiheet ovat arkisia, nuorten elämään
liittyviä. Kirjassa nuoret käyvät koulua, harrastavat, katsovat elokuvia ja
kuuntelevat musiikkia. Myös ympäristö ja eettinen kuluttaminen on kirjassa selvästi esillä.
LÄHTEET
Aalto, Eija; Tukia, Kaisa; Taalas, Peppi; Mustonen, Sanna 2008. Suomi2 - Minä ja media. Opettajan opas. Otava. Helsinki.
Tukia, Kaisa; Mustonen, Sanna; Aalto, Eija; Taalas, Peppi 2008. Suomi2 - Minä ja media. Otava. Helsinki.